FAQ

Frequently asked questions

1. Rakenteellisen syrjinnän ja rasismin kitkeminen


Kouluja ja opetusta on kehitettävä ottamaan paremmin huomioon monikielinen ja -kulttuurinen opetus ja oppiminen. Monikulttuurisuus ja kulttuurien tuntemus, ymmärrys erilaisista arvoista, merkityksistä ja ajattelumalleista parantavat Suomen sopeutumiskykyä ja muutosvalmiutta uusiin toimintaolosuhteisiin. Monikulttuurisuus myös mahdollistaa monipuolisen oppimisen toisilta ja edistää näin luovuutta ja innovaatioita.
Helsingin on tietoisesti ohjattava sivistystoimintansa toimintaa ja panostettava enemmän tasa-arvoiseen koulutukseen, maahanmuuttajataustaisiin oppilaisiin liittyvien rakenteellisten ennakkoluulojen ja asenteiden purkamiseen oppilaitoksissa, opetushenkilöstön täydennyskoulutukseen ja oman ammattitaidon ylläpitämiseen, yliopistojen ja opettajakoulutusyksiköiden keskeiseen rasismin vastaiseen yhteistyöhön, vähemmistöryhmien tarpeiden huomioimiseen, monikulttuurisuuden käsitteisiin ja käytäntöihin, monilukutaitoon, sosioekologiseen sivistykseen, ihmisoikeus-, rauhan-, tasa-arvon- ja yhdenvertaisuuden käsitteiden parempaan huomioimiseen sekä kasvatukseen yhteisestä arvopohjasta ja eettisistä periaatteista.

Vain käymällä rohkeasti avointa ja rehellistä keskustelua vaikeistakin asioista, kuten

piilevistä ja tiedostamattomista ennakkoluuloistamme ja -asenteistamme, rakenteellisesta syrjinnästä, sekä oikeasta ihmisvastasuudesta ja vihamielisyydestä, rasismista ja syrjinnästä opimme tunnistamaan yhteiskuntaa repivät ongelmat paremmin ja voimme puuttua niihin tehokkaammin yhdessä.




2. Jokaisella on oikeus omaan kulttuuriin ja identiteettiin


Suomesta ja Helsingistä tulee koko ajan väkirikkaampia ja monikulttuurisempia. Puhuttaessa kulttuurista ja erityisesti identiteetistä, emme saa unohtaa, ettei kulttuuri ei ole staattinen – aina pysyvä, muuttumaton vakio, vaan kulttuurivaikutukset virtaavat molempiin suuntiin jatkuvasti kehittyvänä ajatustenvaihtoa.

Maahanmuuttajataustaisten erilaiset kulttuurit ja identiteetit eivät ole pois ”kantaväestön” kulttuurista ja identiteetistä. Parhaimmillaan ne täydentävät ja vahvistavat toisiaan. Kuitenkin on tärkeää sopia yhteisitä säännöistä, joita Suomalaisessa yhteiskunnassa tulee noudattaa, jotta kaikki ihmisryhmät kokevat yhteenkuuluvuutta ja heitä koskee keskenään samat oikeudet sekä velvoitteet.

Oman äidinkielen opiskelu vahvistaa nuorten identiteettiä ja sosiaalista osallistumista sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Oma kieli auttaa myös ymmärtämään paremmin omaa kulttuuria, historiaa ja itseä ympäröiviä vallitsevia olosuhteita. Eritysesti maahanmuuttajataustaisten oppilaiden keskuudessa tunne ulkopuolisuudesta on usein hyvin korkea, kun kokemukset ymmärtämättä jäämisestä ja joukkoon kuulumattomuudesta ovat yleisiä. Uskonto on myös monelle vahva osa omaa identiteettiä ja kulttuuria. Siksi uskontoa ei saa käyttää nuorten eriarvoiseen kohtelemiseen yhteiskunnassa, varsinkaan oppilaitoksissa.

Helsingin on panostettava kaikkien oppilaiden edustamien uskontojen, pedagogiset ja teologiset vaatimusset täyttävään laadukkaaseen opetukseen. Näin puolustamme uskonnon vapauttaja turvaamme yhtä korkealaatuisen opetuksen kouluissamme ja opetussuunnitelman mukaisen tasa-arvoisen kohtelun kaikille oppilaille samalla edistäen yhteiskunnan keskinäistä ymmärrystä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ei ole suotavaa, että eri väestön kulttuurivähemmistöryhmiin kuuluvat oppilaat oppivat samasta uskonnosta erilaisia tulkintoja koulun ulkopuolella.

Vaikka Helsinki onkin monessa asiassa edelläkävijäkunta, meidän tulee silti muistaa ja huomioida päätöksen teossa myös seksuaalisuuden ja sukupuolten moninaisuus, vain näin voimme tehdä todellisesti yhdenvertaista kuntapolitiikkaa.

Helsingin tulee puolustaa jokaisen ihmisoikeuksien toteutumista ja vahvistaa ihmisten oikeutta omaan sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun. Helsingillä kunnan suurimpana työnantaja on tärkeä rooli ja vastuu seksuaalivähemmistöjen kehon sukupuolittuneisiin piirteisiin sekä seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaan syrjintään puuttumisessa ja sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella tapahtuvaan kiusaamisen ennaltaehkäisemisessä.

Omaan ystäväpiiriini kuuluu useita seksuaalivähemmistöön kuuluvia henkilöitä. Vastustan kaikenlaista syrjintää ja sitoudun estämään kenenkään syrjintää millään tahansa perusteella, mukaan lukien seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli-identiteetti.




3. Eriarvoisuuden vähentäminen ja syrjäytymisen torjuminen


Keskeisin ongelma sopeutumattomuuden tunteesta ja turvattomuudesta yhteiskunnassa on syrjäytyminen, jonka syyt puolestaan voivat liittyä niin eriarvoistumisen kasvuun, maahanmuuttoon, radikalisoitumiseen kuin työttömyyteenkin.

Myöskään alueiden eriytyminen ei johdu pelkästä tulotasosta tai maahanmuuttajataustasta. Eikä maahanmuuttajien sopeutuminen suomalaiseen yhteiskuntaankaan johdu pelkästä kulttuuritaustasta tai uskonnosta, niillä on vaikutusta, mutta maahanmuuttajien kotoutuminen ja sopeutuminen Suomalaiseen yhteiskuntaan helpottuu, kun opimme ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuutta näkemättä sitä pahana ja pelottavana asiana, joka uhkaa yhteiskuntaa vaan sitä vastoin voi olla sitä elvyttävä ja vahvistava tekijä.

Kotouttamisen ja yhteiskuntaan osallistuttamisen onnistumiseksi maahanmuuttajaperheiden äitien parempaan kotoutumiseen ja kotouttamispalveluiden laatuun on panostettava enemmän. Meidän on myös tietoisesti raivattava esteitä maahanmuuttajanuorten menestymisen tieltä, jotta heillä on paremmat edellytykset opinnoissaan menestymiseen ja nopeaan työllistymiseen.